Gotta love Europe

Loppuvuoden viikonloput on jo varattu reissuille, jotka on pakko toteuttaa. Täällä keskellä Eurooppaa on niin herran kukkarossa, sen kun hyppää junaan ja kiitää mihin ikinä haluaa. Halpaa ja nopeaa!

Takaisintulomatkalla Münchenistä,

tunteja jäljellä vielä kuka ties kuinka monta.

Tähän mennessä takana on Hollannin matkailun lisäksi autoreissu Münchenin Oktoberfesteille, Brysseliä ja Luxemburgia. Tänä viikonloppuna on tiedossa Hannoveria ja Hildesheimia, sittemmin Pariisia, Budapestia, lisää Hollannin matkailua ja joululoman kruunaa Egypti.

Mahtavaa, kun koko ajan voi vaan olla tuijottelemassa juna-aikatauluja ja vertailemassa lippujen hintoja, koska aikaa on ja junalla pääsee. Tän huolettomammaksi ei elämä taida mennä.

Schwangaun kylässä Etelä-Saksassa liikenne pysähtyi,

kun paikallinen lehmälauma löntysteli risteyksen läpi.

Perässä kulki paimentaja polkupyöränsä kanssa.

Mutta nyt takaisin Saksaan. Auto vuokrattiin, ja niinpä seitsemän henkeä ahtautui sen sisuksiin neljäksi päiväksi. Matka Haagista Müncheniin kesti noin kahdeksan tuntia. Yöt oli vähintäänkin mielenkiintoisia! Loppua kohden väsytti jo niin paljon, että istuma-asennossa kuskin ratin takana nukkui erinomaisen hyvin.

Autobaanat oli juurikin niin jänniä kuin etukäteen ajatteli. Edellisenä iltana ennen lähtöä meinasin saada hermoromahduksen kun aloin pohtia liikaa koko reissua – ajoin luokkakaverin kanssa koko matkan kahden tunnin vuoroissa, ja pienen pieni epävarmuus ehkä kolkutteli ovella. Onneksi kaikki meni hyvin, meillä oli aivan uskomaton tuuri oikeestaan kaiken suhteen ja liikenne pelasi tosi hyvin.

Olutta sai, ja laitteisiin pääsi.

Mietin, että Oktoberfest on ehdoton juttu, joka on koettava kerran elämässä, ja se kerta varmasti myös riittää. Mutta se oli tosi hieno! Yllätyin tosi paljon ja positiivisesti. Se koko valtava alue oli odotetusti täynnä kaljatelttoja (tai halleja oikeastaan) ja huvipuistolaitteita, joissa ihmiset juoksi  aivan tuhannen tuiterissa nahkahousuissaan ja perinnemekoissaan.

Meidän kansainvälisen ryhmän jäsenet järkyttyivät saksalaisten humalan asteesta, joka oli melko vahva. Normiviikonloppu Turussa. :)

Samalla reissulla käytiin myös Dachaun keskitysleirillä ja Neuschwansteinin linnassa. Täytyy kirjotella näistä vielä myöhemmin, ansaitsevat omat päivityksensä.

Blogitunnustus

Johanna muisti mua blogitunnustuksella, vaikka en olekaan aikoihin päivitellyt. Kiitos! Tunnustukseen kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään, ja laittaa sitten tunnustus eteenpäin. Eli tässä tulee:

1) Rakastan turistikrääsää. Aina kun matkustan johonkin, haluan ostaa jotakin, joka kertoo siitä paikasta. Valitettavan usein ne tavarat ovat niitä, jotka löytyvät turistimyymälän hyllystä, eivätkä ole esimerkiksi paikallista kädentaitoa.

2) Matkustaminen on kivaa, mutta niin on myös kotiin palaaminenkin.

3) Historia ja keskiaika on pop!

4) Haluaisin mennä Aasiaan norsujen orpokotiin hoitamaan vauvanorsuja.

5) Viikko sitten joku mies kysyi multa baarissa, että olenko se tyttö jostakin hollantilaisesta mainoksesta. Mmm… en?

6) Olen työskennellyt muiden muassa suodatintehtaalla, lehtimyyjänä, toimittajana ja kotiavustajana. Haluaisin joskus työskennellä esimerkiksi tiedotushommissa, norsuorpokodin ohella siis.

7) Halusin joskus työskennellä opaskoirakouluttajana. Sitten tajusin, että se työ ei ole Suomessa samanlaista kuin mitä saksalaisessa dokumentissa kerrottiin.

8) Rakastan kirjeiden saamista (ja niiden kirjoittamista vähän myös) sekä postikortteja. M-mm!

Ja sitten, blogitunnustuksen saajat! :) Soihtu lähtee eteenpäin Tiinalle, Katrille ja Inkerille!

Bedankt, you say

Hollanti on nätti!

Tässä vaiheessa puoli vuotta tuntuu ihan liian lyhyeltä ajalta edes Haagin oppimiseen. Eilen illalla pääsin perille ja tänään käytiin ensimmäisen kerran yliopistolla. Se on ihan kuin joku järjettömän iso ostoskeskus, valtava rakennus.

 Koulun aulasta

Mutta siis perjantaina kotiuduin Thalassan kyydistä, purjehdittiin Liettuan Klaipedasta Suomen Turkuun. Me päästiin purjehduskilpailussa oman luokan kolmannelle sijalle, ei huono!

Tietysti mun piti myös vähän siellä merisairastella, mutta onneks niin teki lähes kaikki muutkin. Reilun viikon sain tohon reissuun kulumaan kaikkiaan, siitä kolme yötä heiluin pitkin Liettuaa.

Oli kyllä ihan tajuton merimatka, kuvat ei anna oikeutta sille kaikelle. Mulla onkin sata samanlaista otosta merestä, kun se nyt vaan oli niin hienon näköinen.

En osannut yhtään odottaa, että avomeri olisi oikeesti niin siisti - missään ei näy mitään muuta kuin horisonttia. Toisaalta taas yllätyin vähän myös siitä, että meri loppuu niin "lyhyeen". Jotenkin kuvittelin, että sitä näkis tyyliin ajasta ikuisuuteen.

Meidät oli jaettu vahteihin, jotka oli oman vuoronsa ajan aina valmiina repimään purjeita suuntaan jos toiseenkin ja auttamaan kaikessa missä tarvittiin. Mun ryhmän vuorot oli päivällä klo 12-16 ja yöllä klo 00-04.

Toi yövuoro oli mahtava, nähtiin upea auringonnousu joka kerta. Merellä on oma aika UTC, Universal Time Corrected, joka oli Suomen ajasta kolme tuntia jäljessä. Kun meidän vuoro alkoi, oli ihan pilkkopimeää, ja lopussa taas ihan valoisaa.

Kun loikoili kannella ja katseli tähtiä, niin näytti ihan kuin ne heiluis, eikä se laiva. Vikana iltana laitettiin laiva ankkuriin saaristoon ja porukka sai hypellä köysillä alas mereen. Kyydissä oli myös yks australialainen, jolle esiteltiin rannalta löytyvä minisauna. Ja näin meduusoja ekan kerran elämässäni!

 Vauhti kasvaa ja laivalla

kävely muuttuu vuorikiipeilyksi

Lauantaina sitten taas saatiin kaveri onnellisesti naimisiin, oli upeet häät. En kyllä voi uskoa, että se on nyt naimisissa, mutta kai se niin sitten on. Sain kunnian seisoskella vierellä alttarilla ja ahdistella vieraita leikeillä hääjuhlissa. <3

Meidän upea pari :)

Sulhasen ryöstäjät valmiina toimintaan

Sunnuntaina sai taas herätä aikaisin, kun pakkasin loput kamat kokoon (piti sitä toki jotain myös unohtaa) ja häippäsin bussilla kohti Helsinki-Vantaata. Nyt eka yö takana täällä. Asuntola on ihan Haagin keskustassa, koululle kävelee jonkun vartin verran.

Osa porukasta on jo hankkinut ittelleen hollantilaiseen tyyliin polkupyörät, mäkin yritän sellaisen saada mahdollisimman pian, mieluiten jo heti huomenna. Jänskää!

Vilkas elokuu

Jaaha, kesätyöt alkaa olla ohitse. Vielä kaksi päivää ja olen matkalla Liettuaan. Siellä lomailen hetken ja hyppään paattiin, joka purjehtii Turkuun. Kivaa! 

Tämän purjehduksen takia menetän opiskelijavaihdon ensimmäiset kolme päivää, mutta eiköhän ole sen arvoista. Toivottavasti kaikki eivät ole vielä bondanneet liian hyvin ja huolivat mut vielä joukkoon. :) 

Keväällä tuskailin näiden päivämäärien kanssa, sillä kaikki menee päällekkäin. Päätin kuitenkin, että lähden sille paatille, koska mikään ei ikinä onnistu, jos vain lykkää ja lykkää. Nyt sitten uhraan ne kolme päivää. Ei kovin paha, vai kuinka? Kuun lopussa on vielä kaverin über hienot häät, ja siitä sitten lennetään suoraan Hollantiin. Aika jännää.

Viikonloppuna vietettiin tämän tulevan morsiamen polttareita ja oli kyllä mahtavaa. Niin siistiä järjestää jotakin kivaa ja huomata, miten kaikki uppoaa juuri niin hyvin kuin oli odottanutkin.

Kesä on mennyt ihan älyttömän nopeasti! Käsittämätöntä.

Sähköä lukemiseen

Nyt se mysteeri selvisi. Turun kirjastosta saa kuin saakin lainata e-kirjoja!

Lähettelin niille meiliä ja kyselin, että onko se mahdollista vaiko eikö, kun en netistä mitään järkevää selitystä löytänyt. Vastaus tuli nopeasti: Niillä on tarjolla kirjoja noin 250 kappaletta, ja niistä suurin osa oppikirjoja ynnä muita oppaita. Mutta kyllä sieltä jonkin verran kaunokirjallisuuttakin löytyi.

Se lukulaite olisi kyllä kätevä, vaikka perinteisistä kirjoista tykkäänkin enemmän. Mutta reissuilla ja muualla sitä olisi helppo kantaa mukana. Kun me lennettiin Farosta Bremeniin, niin katselin koko matkan kateellisena, kuinka paria penkkiriviä edempänä istuva nainen lueskeli sujuvasti lukulaitteellaan jotakin mainiota opusta... samalla kun itse selailin kolmatta kertaa sitä samaa kärsinyttä pokkaria. Ja kuinka kätevää olisi ulkomailla ollessaan vaan uusia lainauksia netin kautta!

Mulle lukeminen on tapa päästä tavallaan irti itsestäni ja kaikesta muusta. Sen takia tykkään myös elokuvista - silloin ei tarvitse puhua välttämättä kenellekään mitään, ei ajatella mitään, voi vaan tuijottaa enemmän tai vähemmän passiivisesti eteensä ja olla siinä maailmassa. Piste.

Tylsillä hetkillä, junamatkoilla ja muissa tilanteissa, on hyvä lukea eikä vaan tuijottaa eteensä ja kyllästyä. En saa irti mitään esimerkiksi itsensä grillailusta rannalla ilman, että siinä on jotakin muutakin tekemistä. Kirja on tähänkin just täydellinen.

"Kattoka poja! Mää ole lentokone."

Enää suunnilleen kuukausi kesätöitä! Kauheeta. Tuntuu, että ihan justiinsa aloitin. Kesä on kohta ohi. Nöööy!

Käytiin muutes katsomassa meitin mamman kanssa viime viikolla Tuntematon sotilas Somerniemen musiikkiteatterissa. Ihan röyhkeen hyvä. Hietanen, Rokka ja Rahikainen... huh. Ne esitti ton jo viime vuonna hiukan erilaisena versiona, ja katsomot oli koko ajan niin täynnä, etteivät kaikki halukkaat edes päässeet näkemään sitä. Joten tänä kesänä toiveuusintana.

Kesäteatteriin kun menee, niin odottaa tavallaan amatöörinäyttelijöiden esityksiä. Nämä ainakin vetivät ihan viimeisen päälle, Hietasen Turun murrekin oli niin hyvä että oksat pois. Pitäiskö ryhtyä teatterikriitikoksi?

Järkytyin kyllä ihan sydänjuuriani myöten, kun menin tuon esityksen jälkeen Wikipediaan. Hävettää myöntää, etten ole koskaan Tuntematonta lukenut - leffan kyllä kattonut moneen kertaan! Joskus aloitin sitä kirjaa, mutta niiden murteiden lukeminen oli ihan hirmu työlästä, joten laiskuuttani jätin sen kesken. Ehkä vielä joskus. :)

Niin mut siis tosiaan järkytyin, kun lueskelin Wikipediasta tietoja noista hahmoista, ja siellä luki Hietasen kohtalosta. Olen surrut sitä jo kauan, että se menettää näkönsä, mutta Wikipedia paljasti, että se kuolee! En tajua. Katon sen leffan joka vuosi, mutta oonko oikeasti voinut missata sen kuoleman? Sitä kuljetanut ambulanssi joutui neuvostoliittolaisten väijytykseen ja Hietanen kaatui... Miksi?

 Telvis.fi

"Mihin täst sit ollenkka lähretä? Vissii helvettii ast?"

-Hietanen

Nallet ei kelpaa enää

Uskomatonta mutta totta, oon saanut tungettua kaikki tavarat kaappeihin. Jätesäkit ja muovikassit eivät enää tulvi pitkin yläkertaa! Mahtavaa. Tyhjensin kaapeista monta säkillistä turhaa roinaa roskiin, kun piti taas saada uutta tavaraa mahdutettua tilalle. Melkein voisi ahdistaa tää hiilijalanjäljen koko… se on nimittäin suuri.

Nyt tuntuu vähän holjalta, kun kaikki kirpparikelposet tavarat oikeestaan on jo siellä pöydässä odottamassa uutta kotia. Vintissä tietysti ois vielä monta säkillistä vanhoja pehmoleluja, muun muassa. Mutta oon tehnyt tässä tällasta pientä empiiristä tutkimusta ja voin todeta, että lapsille ei enää juurikaan osteta leluja kirpputoreilta. Tämä ei voi olla kiinni siitä, että mun nallet ois jotenkin rumia! Pystyin just ja just jättämään niistä muutaman myyntiin.

Käytiin viime perjantaina katsomassa Turussa Cirque Dracula. Mannerheimin puistoon kasattu peiliteltta oli upea. Ei vaan ollut mikään kaikista miellyttävin ilma siinä helteessä istua siellä niiden kaikkien ihmisten kanssa...